"Pakolliset"

Eilen kesän viimeisiä "pakollisia".
Nyt saa syksy tulla.
Tänään ollaankin pakattu kesää pois.

Isompien lasten kanssa  sujuu kivasti jo monessa paikassa.

Formula-Ellen (joka siis aikoinaan meinasi syntyä TYKSin hissiin) sen

 sijaan piti tämänkin päivän vauhdista huolta.

Joka kerta täällä mietin samoja asoita.

Muumihahmot jaksavat paneutua työhönsä,

pokka ei petä eikä keskittyminen herpaannu.

Järjestäen he myös ottavat itse kontaktia lapsiin,

se ei tunnu pakkopullalta.

Mutta - sisäänpääsymaksu on silti mielestäni kohtuuton.

21€ yli kolmevuotiailta, heinäkuussa niiltä pieniltäkin.

Ei paljon lohduta S-kortin 2 euron ale.

Silti - kivaa oli.

MUKAVAA UUTTA VIIKKOA!

Isiä ja poikia

Sivusta ja joskus kameran takaa seuraan nauttien isin ja Emilin touhuja. Jotenkin kiehtoo ajatus siitä, miten asiat, opit ja elämänkatsomus siirtyvät isiltä pojille. Kyllä, varmasti yhtä hyvin se siirtyy äiditä pojalle ja isältä tyttärelle. Koen kuitenkin itseni välillä kovin ulkopuoliseksi tässä meidän miesten maailmassa ja olen päättänyt ottaa asiasta ilon irti:). 

***

Emilillä on _taas vaihteeksi_ melkoinen äiti-kausi. Isi kyllä kelpaa, mutta jos valita saa, niin aina äiti. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Jos tarjolla on mahdollisuus lähteä prätkällä - ihan mihin vain - saa äiti Emilin puolesta mennä ja tehdä mitä vain. Pikkuherralla kiintymys kaksipyöräisiin taitaa olla geeneissä...

Liikuntatreffeillä

Turun Sanomat järjesti tänään liikuntatreffit Kupittaan urheilupuistossa.

Ajatuksena on esitellä lajeja ja houkutella ihmisiä urheilun ja liikunnan

pariin. Idan seuran telinevoimistelun kilpa- ja taitoryhmät esiintyivät

tapahtumassa VolttiShowssa. Pikkuneidit eivätvielä voltteja tehneet,

mutta osasivat kyllä ottaa yleisönsä.

Ja jos jossain välissä oli ehtinyt kuvitella joskus onnistuvansa kuvissa,

 niin tänään tuli taas kylmää vettä niskaan niukassa urheiluhallin

 sekavalossa- kaiken kukkuraksi olen hukannut salaman

 - GREAT...

Neiti känkkäränkkä kiukutteli -

milloin mistäkin.

Pikkujumpparit täpinässä -

hienosti kuitenkin meni!

Emil odotti koko päivän jalkapalloa

(niin paljon, että kun sinne asti päästiin,

niin veti ensin vähän vakavaksi:).

Harmittaa, kun hänen ikäisensä eivät 

pääse vielä seuratoimintaan,

eikä täällä Saaristossa tunneta Nappulaliigaa:(.

Neiti Känkkäräkkäkin löysi lopulta lajinsa -

vaikka viihtyy kyllä jumppatreeneissäkin...

Agatha Ruiz de la Prada

Ystäväni oli tilannut tyttärelleen liian pienet kengät.

Olisivat kuulemma päätyneet kellariin hiirten ruoaksi,

joten Elleniä onnisti.

Tutustuin Agatha Ruiz de la Pradaan.

Ihanuuksia tytöille. 

Kenkiä, alusvaatteita, sateenvarjoja.

Vaatemallistokin.

Merkin kengät olivat meidän juttu.

Kenkiä voi hipelöidä livenä ainakin Turussa,

keväällä avatussa Kipinkapin - kenkäkaupassa.

Kipinkapin myy myös nettikaupassa.

Ja siellä on  kivoja kenkiä pojillekkin.

Malli on melko pientä,

joten jos netistä tilaa sovittamatta,

ottaisin ainakin yhden koon normaalia suurempaa.

Idalla kengät ovat 29-30, näistä oikea koko on 31.

Hämärän rajamailla

Kuvat ovat mustavalkoisia, koska mökin sisustus on _hieman_ liian kirjavaa mun makuun...:)

Tiedättättehän ne lapset, jotka pyytävät ja pyytävät päästä nukkumaan. Niillä on joskus sellaiset vanhemmat, että ne vain valvottavat niitä väkisin - vaikka mikä olisi. Nukkumaan EI SAA mennä. Ja sitten käy niin, että niiden on pakko nukkua siinä, missä sattuvat olemaan...

Jep. Ei sellaista kai oikeasti ole. Meilläkin ongelma on vähän päinvastainen (joten ei tarvitse ihan vielä ilmoittaa alstensuojeluun..), ja kaipaisinkin vertaistukea aiheeseen. Nukkuminen illalla eikä päivällä kuulu Ellenin suosikkeihin, ei kotona, ei päiväkodissa, ei mökillä, ei kylässä, ei kärryissä - eipä juuri missään.

Päiväkodisssakin tämä on noussut kynnyskysymykseksi. Ida raportoi iltapäivisin jo ennen hoitajia isojen puolelta, jonne temperamenttinen huuto läpi päiväkodin kuuluu, että "Ellen ei taaskaan halunut nukkua".

Autoon neiti nukahtaa helpoiten, mutta sielläkin sinnittelee usein pitkään. Eikä ole kerta eikä kaksi kun neiti on viimein taistelussa väsähtänyt, mutta istualleen. Päiväunille nukuttamisessa menee helposti tunti, Ellen huutaa lähes hysteerisesti, ette halua nukkua. Samoin on usein illalla. Päivisin, jos hän selviää taisytelusta voittajana eikä ole nukkunut, käy usein kuvan kaltaisella tavalla viimeistään lastenohjelmien aikaan.

Mitään erityistä ei nukkumaan mennessä ole sattunut, eikä juttuun pitäisi muutenkaan liittyä isoja elämän- tai muita muutoksia (tämä alkoi siis jo ennen päiväkotia..). Nukkumis- ja nukuttamisvinkkejä otetaan siis kiitollisuudella vastaan. Käytössä tai kokeilussa ovat tai ovat olleet jo rutiinit, iltasatu, väsyneenä nukkumaan, ei niin väsyneenä nukkumaan, vieressä olo, pieni huudatus, kärryttely, unikaverit - no, nämä tavalliset. Kun neiti nukahtaa, yöt sujuvat yleensä suht hyvin - kerran tai pari saattaa herätä.

Viime yönä saatui hauska juttu. Meillä on yläkerrassa makkarit sekä telkkariaula/olkkari. Heräsimme klo 02.01 siihen, että yläkerran telkkari oli päällä. L meni katsomaan, mitä on tekeillä, ja edellämainittu neiti nukkui sohvalla kaukosäätimen vieressä... Ja siis sänkyyn hän oli nukahatnut ja nukkui siellä kun menimme nukkumaan. Mitähän tuleman pitää ensi yönä?

Viimeisiä viedään

Viimeisiä lomapäiviä nimittäin.

Olimme mökillä - 

meinasin väittää että ulkosaaristossa,

mutta kuvat puhuvat puolestaan

 ja ulkosaaristoon taitaa meiltä olla vielä pari mailia-

tai miten sen nyt ottaa.

No, poissa sivistyksestä, 

sekä juoksevan veden ja sähkön parista kuitenkin.

Vedessä on joku maaginen juttu.

Parhaassa tapauksessa ei tarvita

 kuin kaisla ja sen lehti,

mitä voi uittaa. 

Tässä asetellaan verkosta saatuja kaloja lokin ruoaksi...

Kalastus on toinen lasten lempipuuha.

Äitikin kalastaa miellään,

mutta taas meni iso hauki takaisin mereen,

kun sille ei löydy syöjiä.

Olemme (tai MÄ oon..) siis hiukan kranttuja kalastajia.

***

Niin, viimesiä lomapäiviä viedään siis. Mähän palasin töihin kesäkuun alussa - lomalle:). Kuvittelin, että työt alkavat huomenna, mutta onnekseni törmäsin salilla kollegaani (urheilu kannattaa siis aina!:), joka kertoi, että vasta tiistaistaina. Huomenna pääsee siis vielä hoitelemaan omia asioita - ehkä vähän shoppailemaankin.

Ida kyseli jo pari viikkoa sitten, että koska päiväkoti alkaa, ja Emil palasi sinne myös miellään. Ellenkin aloitti viime maanantaina päiväkotiharjoittelun - joka on sujunut loistavasti. Ei itkun itkua - paitsi kun pitäisi nukkua (siitä lisää seuraavassa bloggauksessa...). Olen kyllä onnellinen ihanasta päiväkodistamme!

Tässä piti olla kuva

viime viikon ekoilta

 päiväkotipäiviltä.

Kerta se on ensimmäinenkin, 

kun poistan kuvia kamerasta vahingossa -

luulin ottaaneeni ne jo ulos:(.

Tahdon.

Olin aidosti iloinen,

 kun jo kovasti vakiintuneesta ystäväpiiristämme

 kolahti alkukesästä hääkutsu postilaatikkoon.

Viime viikonloppuna pääsimme nauttimaan 

kauniista ja lämminhenkisestä hääjuhlasta.

Lapsuuden aikainen paras ystäväni, ikisinkku,

sai papin aamenen myötä hurmaavan poliisimiehen -

ja poliisimies kauniin maratoonarimorsiamensa.

LÄMPIMÄT ONNENTOIVOTUKSET VIELÄ,

PAULIINA JA TOMAS!